Nyt ei ole kivaa  / Nu är det inte roligt 

Olis kivaa jos blogiin vois aina vaan kirjoittaa mukavia asioita. Mutta näin koiranomistajana ja kasvattajana se ei aina ole mahdollista. Ja juuri nyt ei tunnu kivalta olla kasvattaja. Olen saanut kahden päivän sisällä kolme suruviestiä. Ja se on vähän liikaa jo se. 

Det skulle vara så roligt om man alltid bara fick skriva trevliga saker i bloggen. Men så här som hundägare on uppfödare så är det inte alltid möjligt. Och just nu så känns det inte bra att vara uppfödare. Jag har de senaste två dagarna fått tre sorgliga besked. Och det är lite väl mycket det.

Eilen soitti Ivarin omistaja ja kertoi että Ivarilta oli pettänyt jalat aamupissillä. Jalat eivät vaan enää kannattaneet koiraa (halvaantui) ja mitään ei ollut enää tehtävissä. Ivar sai lähteä viimeiselle matkalle omalta pihalta.

Igår ringde Ivars ägare och berättade att Ivars bakben inte höll då han var ute på morgonpromenaden. Ivar bara föll ihop (förlamad) och kan kunde inte stå på sina ben längre så det fanns inget att göra. Ivar fick åka på sin sista resa från sin egen gård.

Steinroller Ivar 27.5.1999-10.3.2010

Ei montaa tuntia edellisestä suruviestistä sain sähköpostia missä kerrottiin että Heidi oli juuri nukahtanut rauhallisesti omalla pihalla. Heidi oli ollut omalla "vahtipaikallaan" lumikasan päällä eikä enää noussut siitä. Sitäpaitsi Heidi on "syyllinen" siihen että Ivarin omistajat innostuivat hovawart rodusta!

Inte många timmar efter det första sorgebudet fick jag ett email där det sades att Heidi hade lungt somnat in för en stund sedan. Heidi hade legat på gården på sin egen snöhög och "vaktat". Där hade hon somnat in och steg aldrig upp mera. Förresten så är Heidi "skyldig" till att Ivars ägare överhuvudtaget blev intresserade av hovawart rasen!

Steinroller Heidi 9.8.1997-10.3.2010

Tässä Heidi lempipuuhassa lempimaisemissa. Perheen kanssa vaeltamassa. /  Här är Heidi med sin älskligssysselsättning. Att vandra i fjällen med familjen.

Niin hän sitä sanotaan että ei kahta ilman kolmatta. Tänään sain sitten kolmas suruviesti kun Mirva ilmoitti että Ikalla todettiin kasvain pernassa joka oli levinnyt maksaan ja mitään ei tässäkään tapauksessa ollut enää tehtävissä.

Så säjs det ju att inte två utan det tredje. Idag fick jag beskedet att Ikka hade lämnat oss. Det hade upptäckts en tumör på Ikkas mjälte som också hade spridit sig till levern. Också i det här fallet fanns det ingenting mer att göra.

Steinroller Isca 27.5.1999-11.3.2010

Tässä myös Ikka lempihuuhassa, agilityradalla. / Här är också Ikka med sin älsklingshobby. På agility banan.

Mitä minä voisin sanoa. Tiedän että nämä kaikki kolme koiraa olivat erittäin rakastettuja perheenjäseniä ja niitä tullaan kaipaamaan vielä pitkään. Olihan kaikki kolme jo iäkkäitä koira mutta kuitenkin...Kiitos omistajille koirien hyvästä hoidosta. Ja kiitos Ivarille, Heidille ja Ikalle, viekää terveisiä Olga mammalle.

Vad kan jag säga. Jag vet att de här alla tre hundarna var högt älskade familjemedlemmar och att de kommer att saknas ännu länge. Visst var de ju alla tre redan äldre hundar men i alla fall...Tack till ägarna för hundarnas utmärkta vård. Och tack till Ivar, Heidi och Ikka, hälsa Olga mamma då ni träffas.